Puola osa 4: Oyshon lumoissa

Mietimme Ioannan kanssa ennen matkaa missä viiden päivän aikana kävisimme. Heti oli molemmille selvää, että yhtenä päivänä (muutama päivä siinä sitten kuitenkin meni) luuhaisimme pelkästään kaupasta toiseen. Ja kappas vaan, Gdanskista löytyikin aivan hervoton ostari. Se oli niin suuri, että talsimisemme kävi jo urheilusta. Molemmille nousivat myös ikävät lapsuusmuistot mieleen niiltä liikuntatunneilta, jolloin piti suunnistaa (olimme molemmat surkeita suunnistajia, jos tämä nyt ei jostain syystä tullut esille). "Oliko se tuolla? Missä me nyt ollaan? Jos mennäänkin nyt tästä tonne?" Kiersimme kehää, huristimme yksiön kokoisella hissillä kerroksesta toiseen ja aina kuin ihmeen kaupalla löysimme perille.  

Ioanna varoitteli, että päästessään Oyshoon hän saattaisi seota. En ehtinyt huomata mielenterveydellisiä epävakaustiloja, sillä hiplasin silmät kiiluen jokaista rättiä, jonka näin. Ostin maailman suloisimman (ja kalleimman) yökkärin. Se on valkoinen ja pitkä, miehustassa kauniit kirjailut ja napit. Se päällä pitää kuitenkin vältellä avaamasta ventovieraille ovea. Muille yökkärimekko voi herättää epäilyttäviä mielikuvia Humisevasta Harjusta. 

Muina päivinä harhailimme Gdanskin vanhaa kaupunkia ristiin ja rastiin ja astuimme sisään mitä hauskimpiin puoteihin. Erityisesti kenkäkaupoissa soi puolalainen tekno niin suurella volyymillä, että kaikki monot jäivät hyllyihin. Ja ehkä parempi niin, halvat hinnat näkyivät myös huterissa saumoissa. Eiväthän ne parat olisi Suomen talvikäyttöä kestäneetkään.

Kukon askel? Dogtooth? 

Ihastuimme molemmat näihin korvaläppiin. Joten joudumme nyt nähdessämme ensin soittamaan ja kysymään, että "pistäksä korvaläpät? Jos et, ni mä laitan".

Yöllisiin haahuiluihini sopiva leninki.

Paljastettakoon nyt nämäkin: Ioannan pöllöpikkarit. Hienot on!

Ioannan piti aivan erityisestä syystä saada tämä t-paita.

Ioannan Oysho-ostos. "Kokeile nyt, kuinka pehmee! En oo ikinä kokeillut mitään näin pehmeetä!" Se ON pehmeä.

Gdanskin pikkukujilla oli paljon hippikauppoja, jotka olivat lattiasta kattoon asti täynnä tarpeetonta ja tarpeellista tavaraa. Kuten tarpeellisia sormuksia! Ihania!

Ostin rintaneulan ja muutaman rannekorun puolalaisten nuorten suunnittelijoiden kaupasta.

Sikarannekoru! Oi, kyllä!