Ristiseiska oli iltojemme ilo, kun kahvilassa oli hiljaista. Mitä suuremmalla laumalla pelasimme, sitä kutkuttavammaksi peli kävi. Josko tänään haastaisin jonkun ystävistäni pelaamaan yhden erän? Olen kehittänyt itsehillintääni ja vähentänyt huomattavasti haluani lukittautua vessaan, jos huomaan olevani häviöllä. Joten, ei hätää ystävät! Lupaan olla mainiota peliseuraa!
-annu-
|
Oi, Pekka -pelikortit ja lapsuuden pelitaistot. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti