lauantai 17. joulukuuta 2011

Luukku 17: laula!

En osaa laulaa. Viidennnen luokan musiikinopettajani kommentoi laulunäytettäni sanoin: "Tuossa ei oikein ollut melodiaa." Johon minä vastasin: "Mikä on melodia?" (En muuten koskaan saanut vastausta kysymykseeni.)

Mutta koska hoilailu on niin hauskaa, kun kukaan ei ole kuulemassa, käännän musiikin oikein lujalle, nappaan harjan käteeni ja hoilaan sydämeni pohjasta, kunnes hengästyn. Esitykseen kuuluu yleensä myös jonkinlainen tanssin tapainen sekä kappaleesta riippuen ilmakitara, -rummut tai -kosketinsoitin. Tänään vuoroon pääsee vanha Singstar lempparini Mr. Brightside.

Tässä teille vanha kunnon sing-a-long klassikko:

-ioanna-

2 kommenttia:

  1. Hih hih hih! Tuo taitaa olla periytynyt ominaisuus!!! Siis äitis puolelta. Muistan kun äiti lauleskeli aina mielellää, Talo nousevan auringon oli yks hänen favouritteja!! Ja Herrojen kanssa pellon laitaa ym. Eihän ne ihan nuotilleen menneet, mutta oli ihanaa aina kun hän lauloi. Silmät säteili ja hän oli niin hassu ja jotenkin niin rakastettava. Tiesi itsekin, ettei se ihan oikeen mene, mut hyvä feelis oli kohallaan! Isä taas lauleli vaan kännipäissään. Lauluja kuten; oon köyhä laulaja mä vaan. :D

    Itse oon ihan selvästi perinyt molemmilta. Lauleskelen onnessani, vaikka tiedän et ihan hirveeltähän se muista kuulostaa. Mutta kivaa mul aina on lauleskellessa. Mun favouritteja on; "..tuulella ei ole ystävää.." (silloin kun olen kaihoisalla mielellä),ja Besame mucho, Sydämeni tyhjä huone, Pienen pojan nukkeshow, Rosvo Roope, Uniklubin Huomenna ja muutama muu.

    Voi Kultaseni, pitäisi joskus istua yhdessä viinin kera, niin voisin kertoa isovanhemmistasi.. minulla on niin erilainen näkökulma heistä kuin äidilläsi. Hehän olivat melkein kuin eri ihmisiä meidän molempien lapsuudessa.

    Mutta toivon, että kaikki vaan rohkeasti ja iloiten lauleskelevat. Se tunne se on tärkein! Rakkaus ja ilo paistaa äänestä vaik' ois variksen! Ei tarvitse olla täydellistä nuottikorvaa tai ääntä, eikä pidä ottaa niin vakavasti! :D

    VastaaPoista
  2. Vai ollaan me sieltä asti lallateltu nuotin vierestä...no kunhan lauletaan! Arkailen laulaa seurassa, vaikka olisi kavereista kyse, yleensä muutama viinilasillinen kuitenkin auttaa asiaa :)

    Pitääkin tulla kylään niin voidaan laulaa päin mäntyä Annikin kunniaksi!

    Pus!

    i

    VastaaPoista